29. joulukuuta 2013

Välipäivät


Välipäivät on niitä päiviä...

... Kun kinkku tai jouluruuat eivät enää maistu, mutta käsi käy edelleen suklaarasialla.

... Kun on aikaa lukea, tai katsoa pari tv-sarjan jaksoa putkeen.

... Kun voi hengailla kotona joululahjaksi saadussa pyjamassa pitkälle päivään.

... Kun on pakko päästä käymään alennusmyynneissä.

... Kun lenkit ulkona tekevät ihan tajuttoman hyvää, siinä suklaarasioiden tuhoamisen välissä.

... Kun jouluvalot näyttävät vielä niin kauniilta, ja on mukava fiilistellä kotona valoina pelkät jouluvalot ja kynttilät.

... Kun on kiva kokkailla jo ihan arkisiakin ruokia.

... Kun joululahjat ja vaatekassit on joulun jäljiltä viimein purettu kaappeihin.


... Kun vähän haikeudella miettii, että joulu on nyt ohi ja seuraavaan on tosi pitkä aika.

... Kun alkaa odottaa jo innolla uutta vuotta.



Oikeastihan täällä ei lomailla välipäiviä, vaan töihinkin on jo palattu. Mutta siltikään ei ole ihan sellainen fiilis, että olisi jo täysin palattu arkeen, vaan vähän vielä hölläillään. Venytetään vähän vielä joulua, ja palataan siihen arkeen sitten tammikuun puolella. Uudeksi vuodeksi ollaan menossa pikavisiitille vielä kotikaupunkiin, vietetään vielä yksi extrailta joulua Timon siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa, joita ei jouluna päästy näkemään.


Eilen piipahdettiin alennusmyynneissä. Parin tunnin täsmäisku oli tehokas ja onnistunut, kun löysin Cubukselta tummansiniset farkut lempimallissani, JC:stä ihanan pehmoisen burgundynpunaisen pitkän neuletakin, ja Piecesiltä korun sekä huivin. JC:n neule oli kyllä normaalihintainen, mutta eihän ne ole alennusmyynnit eikä mitkään, jos ei sorru alennustuotteiden lisäksi hankkimaan jotain uutuuksia... :P

Edellisiin öööö... viiteen vuoteen verrattuna, onkin luksusta kun alennusmyynneissä voi käydä vain piipahtamassa, ja lähteä heti kotiin kun ihmispaljous, tungos ja kuumuus alkaa ahdistaa. Edelliset vuodet kun oon ollut töissä vaatekaupassa ja viikannut alepöytiä sekä kantanut sovistuskopeilta ihmisten jättämiä vaatemyttyjä selkä vääränä koko aleajan, puhumattakaan tuskastuttavista hetkistä kassalla kun yrittää olla nopea ja tehokas sekä pitää hymyn huulilla kasvavista jonoista ja kiukkuisista asiakkaista huolimatta.

... Vaikka vaatekaupassa työskentelyssä oli mahtavat ja ihanat hetkensä, niin aleaika ei ollut niitä. ;)


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Ne on niin herkullisen näköisiä että niitä tulee aina jouluna kuvattua aika paljonkin... :D

      Poista