20. toukokuuta 2017

Lännen Mediassa


Kuukausi sitten oli tutut naamat lehdissä ympäri Suomen, kun Lännen Median maakuntalehdissä (mm. Kaleva, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Aamulehti ym.) oli juttu minusta ja lastenvaatteiden ompelusta. Kuinka moni bongasi? :)





Sain pari päivää ennen jutun tekemistä viestiä toimittajalta että saisiko minusta tehdä juttua lastenvaatteiden ompelemiseen liittyen, ja hetken mietinnän jälkeen suostuin. Suostuessani en kyllä tajunnut miten laaja juttu ja miten moneen lehteen se on tulossa, mutta ehkä hyvä niin. :D Juttu tehtiin meillä kotona aika pikaisella aikataululla, ja jännitinkin varsinkin kuvia; niitä otettiin samalla kun juttelin toimittajan kanssa ja yritin viihdyttää vähän jo väsynyttä päikkäreiden tarpeessa olevaa pikkumiestä. Ihan hyvä juttu kuitenkin loppupeleissä lehdestä löytyi, kiitos toimittajalle ja kuvaajalle. :)

Juttua ei tarvitse yrittää tihrustaa noista ottamistani kuvista, sillä se on luettavissa Kalevan sivuilla täällä.

Kuva: Kaleva / Jukka Leinonen




Kuva: Kaleva / Jukka Leinonen



Se on hassua miten tällaisissa jutuissa pintaan puskee aina epävarmuus itsestä ja omasta tekemisestä. Sen sijaan että pää pystyssä toteaisi vaan että ilman muuta annan haastattelun, on eka ajatus että miksi minä, kun minähän teen vaan tällaisia perusvaatteita, että kyllähän tässä maassa ja kaupungissa on parempiakin ompelijoita ja niitä jotka vaatettaa alusta loppuun omat ja naapurinkin lapset. Kai se on ihan perisuomalaista että omia tekemisiä ei itse osata arvostaa, tai että itseä ja omia tekemisiä vertaa ja peilaa aina muihin. Taatusti aina löytyy joku joka on parempi, mutta eihän vertailu yleensäkään ole kovin hedelmällistä. Niin että ollaan vaan ylpeitä itsestämme ja tekemisistämme, eikä verrata niitä muihin. :)

Ihanaa lauantaita!

18. toukokuuta 2017

Ommellisen mekkoja

Kun huhtikuun Suuri Käsityö-lehti tipahti postiluukusta, olin tosi iloisesti yllättynyt lehden kokemasta uudistuksesta. Musta oli jo pitkän aikaa tuntunut että tää lehti on hetkeksi nyt nähty, ja olin jo katkaissut lehtitilauksenikin päättymään tilausjakson loppuun alkusyksyyn. No, uudessa lehdessä oli monta niin upeaa mallia jotka on pakko tehdä itsellekin, että täytyy varmaan sittenkin jatkaa lehtitilausta... :D

Ekana lehdestä silmiin pistivät bombertakki sekä lehden designer- kaava joka oli ommellisen trikoomekko. Tuon trikoomekon kaavan piirsinkin heti seuraavana päivänä, ja hurautin itselleni mekon. Ja sitten vielä toisen. :D Vähän joudun aina säätämään muokkausten kanssa, kun mun kropan yläosa ja alaosa on eri kokoja keskenään, mutta pikkumuokkauksilla tää kaava istuu kyllä kivasti. Lyhensin myös helmaa reilun kymmenen senttiä, jolloin mekon saa tehtyä metristä kangasta - ja helman pituuskin on omaan makuuni parempi. Molemmat mekot on väljiä vyötäröltä, sillä en tunne oloani mukavaksi tiukoissa vaatteissa. Vaatteen istuvuus toki vähän kärsii väljyyden vuoksi, mutta sellaisia tykkään käyttää. Mustaan mekkoon lisäsin vielä helmaan kuminauhakujan, jotta helma jää kivasti pussille - toimii näinkin. :)

Nää kuvatkin on otettu jo pari viikkoa sitten, mutta en ollut niihin tyytyväinen ja ne jäi koneelle pyörimään. Mekot sen sijaan on olleet päällä ja käytössä jo moneen kertaan, niistä tuli siis mieluisia.
Nyt sitten päätin vaan laittaa nämä kuvat tänne, ei nää oo mitään muotikuvia mutta kyllä näistä näkee millaiset mekot ompelin. Oon joissain asioissa vähän perfektionisti ja mua ärsyttää kuvissa kaikki kodin sotkut taustalla ja se, etten itsekään oo näissä kuvissa kovinkaan edukseni eikä kuvat oo laadullisestikaan parasta mahdollista tarkkuutta. Mä en ole huippumalli, mun mies ei oo huippukuvaaja eikä meillä oo kotona mitään hienoa kuvaustaustaa - joten näillä mennään. :D





Molemmat mekot on trikoota. Vihreän mekon kangas on Ommellisen anemone, jonka tilasin Kankaiden yöstä talvella, ja mustaharmaa mekko on Ikasyrin Suttupitsii - kangasta, jota oon hillonnut jo kaksi tai kolme vuotta kaapissani. Tuo kangas on musta niin ihanaa, etten oo raaskinut tehdä siitä mitään koska oon pelännyt että pilaan sen. :D Tänä vuonna tein päätöksen, että kaikki ihanimmat kankaat täytyy ommella nyt kaapeista pois - sillä miksi hillota niitä kaapissa josta kukaan ei niitä näe. Vaatteeksi vaan silläkin riskillä että onnistun möhlimään jotain ja kangas meneekin hukkaan esimerkiksi huonosti istuvaan vaatteeseen.

Mustakuvioisen mekon kanttasin mustalla resorilla, ja mintunväriseen tein kanttauksen tuolla samalla trikoolla josta mekko on. Vähän vierastin tuota mustaa kanttausta alkuun, mutta käytössä se on alkanutkin tuntumaan ihan kivalta, silmä on varmaan tottunut.





Tää on kyllä kiva mekkomalli, simppeli ja helppo perusmekko. Menee viileämmillä säillä sukkahousujen ja neuleen kanssa ja kesähelteillä sitten ihan yksistäänkin.

Mun oma suosikkini näistä kahdesta on ehdottomasti tuo mustakuvioinen, se vaan värinsäkin puolesta tuntuu enemmän omalta. Kummasta te tykkäätte enemmän? :)

17. toukokuuta 2017

Kuumailmapalloja peitossa


Jotkut käsityöt ei ikinä päädy tänne blogiin asti, sillä joskus lopputulos ei miellytä, kuvat ei onnistu tai kuvaaminen vain unohtuu. Joskus jotkut käsityöt puolestaan päätyy tänne vähän viiveellä - tässä ois nyt sellainen peitto. Tämä on ollut käytössä jo pitkään, ja sitä ennen puolivalmiina vielä pidempään. Nyt muistin kuvata sen tännekin. :)

Rakastan tätä PaaPiin kuumailmapallokangasta, tässä on ihana kuvio ja raikkaat värit. Halusin tästä kevyen peiton meidän minimiehelle, ja ryhdyin ompelupuuhiin joskus viime syksynä. No, reunakantista tuli niin ruma että harmistuksissani myttäsin peiton pussiin vaatehuoneeseen odottamaan että puran ja kanttaan sen myöhemmin uudestaan. Talvella löysin mytyn, silitin sen ja totesin, että kanttaus on epätasainen mutta kuka sitä nyt katsoo - käyttöön vain. Ei huvittanut purkaa, ja itselle kun tekee niin eipä tuon aina väliksi jos ei itseä haittaa. Ja voin sanoa, että eipä mua kyllä käytössä oo kanttaus häirinnyt yhtään, eikä Juliustakaan. :D






Tykättiin jo Juliuksen vauva-aikana tosi paljon trikoopeitoista, sillä ne on käteviä tosi moneen menoon. Vaunuissa, turvakaukalossa, kehdossa, pikkuvauvan nukkuessa sylissä, lämpimämmillä keleillä unilla - trikoopeitot oli käytössä päivittäin. Ne vauva-aikaiset peitot on käytössä vieläkin, mutta ne on kooltaan vähän tätä pienempiä, joten tääkin on tullut tarpeeseen. Trikoo on ihana materiaali peittonakin, kannattaa kokeilla jos ette oo aiemmin kokeilleet. :)

Peitolla on kokoa 75x88 cm, ja toisella puolella on PaaPiin harmaapohjaista Herttanen- trikoota ja toisella puolella Kuumailmapallot - trikoota. Kanttaus on valkoista resoria.

Oon miettinyt, että Juliukselle ois kiva tehdä yhdet pussilakanatkin trikoosta, olis taatusti pehmoiset ja mukavat. Mulla itselläni onkin yksi tyynyliina trikoosta, ja se on ihan lemppari pehmeytensä vuoksi. :)

16. toukokuuta 2017

Hugossa täydellisten makujen äärellä

Yhteistyössä Elämyslahjat.fi

Kirjoittelin aiemmin että oltiin miehen kanssa syömässä kahdestaan Hugossa, ja lupasin kirjoitella vielä itse ravintolakokemuksesta lisää. Ravintolalahjakortin ja sitä myötä tämän elämyksen meille lahjoitti Elämyslahjat.fi, ja oli kyllä kivaa päästä pitkästä aikaa miehen kanssa syömään hienosti pitkän kaavan kautta, ilman että välissä täytyy viihdyttää pikkutaaperoa tai siivota smoothieta rinnuksilta ja ravintolapöydästä. :D Älkää käsittäkö väärin, on mukava käydä syömässä myös koko perheen kesken, ja haluan opastaakin Juliusta jo pienestä saakka siihen miten esimerkiksi ravintolassa käyttäydytään. Muutenkin oon sitä mieltä että pientenkin lasten kanssa voi mennä melkein mihin vain, että ei tosiaan tarvitse jämähtää pelkästään kotiin tai varsinaisiin lastenpaikkoihin. Mutta, toki vauvan/taaperon kanssa on helpompaa valita ruokapaikaksi ns. perheravintola, kuin hienompi paikka. Ihan jo siitäkin syystä että lapsi ei välttämättä viihdy pöydässä neljän ruokalajin kestoa eikä itsekään välttämättä pysty keskittymään makuelämykseen ihan samalla tavalla, jos toisella kädellä täytyy kauhoa ruokaa pikkuisen suuhun. ;) Joskus, siis vaikka kerran vuodessa, on siis kiva päästä kyllä syömään ihan rauhassa kahdestaankin.

Olin kuullut aiemmin paljon kehuja Oulun ravintola Hugosta, joka on yksi Oulun hienoimmista ravintoloista, mutta ei oltu vielä ikinä käyty siellä. Tämän käynnin jälkeen voin vannoa että tuonne mennään uudestaankin - kaikki maut olivat niin täydellisiä ja ruoka parasta mitä ollaan ikinä syöty. Mulla tulee tätä kirjoittaessakin vesi kielelle, kun muistelen noita annoksia. :D



Me söimme Weekend Menun, joka sisälsi neljä ruokalajia. Etukäteen mua epäilytti että jaksanko syödä noin monta annosta, mutta onneksi annosten koot oli sopeutettu juuri sopivan kokoisiksi - maha oli täynnä mutta sellainen rasvaisen mätön jälkeinen ähkyolo jäi onneksi puuttumaan. Jokainen annos oli todella tarkkaan harkittu niin makujen kuin ulkonäönkin puolesta - tällainen ruoka on oikeasti taidetta. Alkuun saamamme mustajuurikeitto esimerkiksi oli meidän molempien mielestä parasta syömäämme keittoa ikinä, ja voin vannoa että ilman tätä menua emme varmaan olisi kumpikaan sitä ikinä tulleet tilanneeksi listalta. Onneksi siis tällaisten menujen myötä makumaailmat väkisinkin avartuu ja tulee maistaneeksi paljon sellaista mitä muuten ei tulisi maistaneeksi - muuten jäisi paitsi paljosta herkullisesta.

Kaikki annokset ansaitsisivat ylisanoja, ja osansa varmasti kertoo se, ettei lautasillemme jäänyt kyllä yhden yhtä murua tai pisaraakaan kastiketta. Ihan täydellistä!



Jälkkärin jälkeen saatiin vielä yllärinä viidentenä ruokalajina keittiön tervehdys; todella herkulliset makeat cakepopsit sekä marmeladit.

Tämä ravintolaillallinen on kyllä sellainen jota muistellaan miehen kanssa vähän väliä, että vitsit miten hyvää se olikin. Jos haluatte nauttia ruuasta ja täydellisiksi hiotuista mauista ja annoksista niin menkää Hugoon, multa se saa arvosanaksi 10+ ja vielä monta papukaijamerkkiä päälle. Palvelu oli ystävällistä ja sulavaa, miljöö kaunis ja ruoka täydellistä, seurakin oli mulla mitä parhainta, joten tuo kokemus oli kyllä täys kymppi. Ja parastahan oli se, että poikakin oli nauttinut harvinaisesta äitivapaastaan täysillä; lelut oli levitelty iloiseksi sekamelskaksi ympäri tädin asuntoa ja meitä odotti taapero hymy korvissa saatuaan leikkiä tädin kanssa ihan rauhassa pari tuntia - tämä parituntinen teki siis meille kaikille hyvää. :)

Ensi vuonna siis taatusti uudelleen! :D


Ps. Jos Hugon makumaailma tai joku muu elämyslahja kiinnostaisi, niin mun instagramissa on nyt arvottavana 50 €:n lahjakortti Elämyslahjoille, kannattaa siis kurkata @annikalevanen. :) Osallistumisaikaa on tämän viikon perjantaihin asti. Lahjakortin voi valintansa mukaan käyttää itse, tai sillä voi lahjoa jotain rakastaan. :)

11. toukokuuta 2017

Huippuhousut


Ja pöksytehdas jatkuu... :D Oikeastikin pojalla on ollut tarve uusille housuille, joten niitä oon nyt sitten ommellut. Tällä kertaa testasin PaaPiin kaavakirjan leggingsikaavaa koossa 86, kankaana Noshin ihana Huippu- joustocollege.

Kivat housut tuli, mutta seuraaviin teen muokkauksia jotta saan näistä meidän pojalle sopivammat. Uskoakseni tämä kaava toimiikin paremmin varmasti vähän isommilla lapsilla joiden mittasuhteet on vähän erit kuin yksivuotiaalla taaperolla. :) Meidän poika käyttää tällä hetkellä pääasiassa kokoa 80, mutta myös 74 kokoa on vielä käytössä, ja jotain yksittäisiä vaatteita myös jo koossa 86. Tässä leggarikaavassa oli tosiaan meidän pojalle vielä aivan liian pitkät lahkeet, kuviin (ja käytössä) lahkeita on käännetty pari senttiä lyhyemmiksi. Seuraaviin lyhennän siis kyllä lahkeita suoraa ommellessa, mutta muuten tämä koko on pojalle tällä hetkellä aika hyvä. :)

En kohdistanut tällä kertaa yhtään kuvioita, mutta musta se ei tässä haittaa. Halusin säästää kangasta mahdollisimman paljon joten siksi näin... :D







Tää kangas on kyllä ihanaa, tykkään sekä väreistä että kuosista, ja materiaali on superpehmeää. Mulla on tätä vielä jäljellä, en vaan osaa päättää että mitähän siitä ompelisi... Ehkä toiset housut? :D

10. toukokuuta 2017

Pääskysestä ei päivääkään?


Ei oo vielä pääskysiä sattunut tänä keväänä ainakaan mun silmiin, mutta eipä täällä kovin keväiseltä (kesäisestä nyt puhumattakaan!) näytä. Lunta ja rakeita on tullut vuoronperään tänäänkin koko päivän, ja eilen, ja toissapäivänä... Kevättä saa siis vielä odotella ainakin täällä Oulussa.

Pääskyset lentelee kuitenkin kankaalla pojalleni ompelemissani pöksyissä. Tämä kangas pisti silmään Eurokankaassa, ja oli niin söpöä että oli pakko ostaa sitä pieni pätkä pojan housuja varten. Kaunis väri ja kuosi ihastutti, mutta parasta oli se että tämä kangas on ihan unelmanpehmoista collegea jossa on pehmoiseksi harjattu sisäpuoli.




Kaavana housuissa on vanha tuttu Ottobren Streaky Legs (1/2015) koossa 80, johon oon ihastunut tänä keväänä näköjään kunnolla. Tällä kaavalla on nimittäin nyt kevään aikana syntynyt mun paininjalan alla jo viidet pöksyt pojalle. :D Mutta mikäs siinä, hyvä perusmalli ja näyttää ihan eriltä aina eri materiaalista tehtynä. Kiva kun sama housukaava taipuu sekä trikoolle että collegelle, lopputulos vain näyttää ihan erilaiselta. :)

8. toukokuuta 2017

Elämystreffit (+ lahjavinkkejä äitienpäiväksi)

Yhteistyössä Elämyslahjat.fi



Meidän pojan vauvavuosi oli tosi tiivistä yhdessäoloa pojan kanssa, sillä itse en vieläkään (pojan ollessa nyt 13 kk) ole ollut pojasta erossa kerrallaan kuin pisimmillään kolme ja puoli tuntia, ja tosi vähän oon ylipäätään käynyt yksin missään. Kerran viikkoon oon piipahtanut pelaamassa säbää tuossa lähikoululla, kerran olin kampaajalla ja satunnaisesti käyn yksin kaupassa - mutta siinäpä ne oikeastaan sitten onkin.

Vielä vähemmän ollaan käyty kahdestaan miehen kanssa missään. :D Juliuksen mummut ja papat asuu sen verran kaukana, että arjessa ei edes ole hoitajia pojalle, eikä me suuremmin olla kaivattukaan sitä että päästäisiin kaksin johonkin - vaan ollaan käyty kaikkialla perheenä. Toki pieni irtiotto pelkästään vanhempien kesken tekee kuitenkin välillä hyvää - ja sellainen me nyt vihdoin saatiinkin kun käytiin ravintolassa syömässä toissa viikonloppuna ihan kaksistaan. :) Elämyslahjat tarjosi meille elämystreffit, kun päästin herkulliselle illalliselle Oululaiseen ravintola Hugoon. Elämyslahjoihin on juuri tullut uutuutena Oulun Hugoonkin kutkuttavan jännittävä illallinen pimeässä, mutta me käytiin aikataulullisista syistä nauttimassa ihan tavallinen menu valaistussa ravintolassa. Julius oli hyvässä hoidossa siskoni luona kävelymatkan päässä Hugosta, joten me miehen kanssa saatiin nauttia neljä ruokalajia ihan rauhassa. Ruoka oli todella hyvää, ja mahat täynnä käveltiinkin hymyt huulilla hakemaan poika tädin luota hoidosta vajaat kaksi tuntia myöhemmin.




Kirjoittelen meidän ravintolakäynnistämme vielä oman erillisen postauksensa, koska muuten tästä postauksesta tulisi ihan ylipitkä. Olin muuten ihan fiiliksissä jo saadessani käsiini tuon lahjakortin, sillä rakastan aina kauniisti pakattuja asioita. Tämä elämyslahjojen lahjakortti saapui pahvisessa punaisessa rasiassa, joka tekee lahjakortista tosi ylellisen. Tää ei vaadi kuin kauniin lahjanauhan ympärilleen niin paketti on valmis annettavaksi. :)

Me ollaan sekä annettu että saatu usein lahjaksi elämyksiä, koska nehän on mitä parhaimpia lahjoja varsinkin heille joilla "on jo kaikkea". Häälahjatoiveita kysyvillekin aikanaan vinkattiin että muun muassa kaikki elämyslahjakortit (leffaliput, ravintolalahjakortit ym) olis mieluisia, että päästään viettämään yhteistä aikaa. Ja saatiinkin häälahjaksi sekä leffalippuja että lahjakortti hienoon ravintolaan. Antamalla lahjakortin lahjaksi, tulee antaneeksi samalla laatuaikaa - pariskunnalle mukavan treffi-illan tai perheen äidille omaa hemmotteluaikaa, joten mikä oliskaan sen parempi lahja. :)

Nyt kun äitienpäivä lähestyy, keräilin äitejä ajatellen teille muutamia lahjavinkkejä elämyslahjojen valikoimista. :) Elämyslahjojen valikoima on tosi laaja, ja elämyksiä pystyy helposti etsimään sivuilta myös joko kategorioittain tai kaupungeittain.


Lahjavinkkejä äideille

Kuva: Elämyslahjat 



  
♥ Urheilulliselle äidille mieluinen lahja voisi olla tutustuminen hot joogaan, SUP- melonnan alkeiskurssi, vesijettiajelu tai ratsastusmatka luontoon. Jokaiselle löytyy tuolta urheilullisten aktiviteettien joukosta taatusti joko oma mielipuuha tai mielenkiintoinen uusi kokemus. Tuo Suppailu  esimerkiksi on sellaista mitä itse oon halunnut päästä kokeilemaan jo useamman vuoden, ehkä tänä kesänä vihdoin? :D

♥ Erilaiset hieronnat, hoidot ja hemmottelut ovat varmasti mieluisia suurimmalle osalle äideistä, ja niitä löytyykin joka lähtöön. Mitä luulet, tykkäisikö äitisi/vaimosi esimerkiksi hemmottelevasta suklaahieronnastasta, henkilökohtaisesta meikkiopastuksesta, tai jostain muusta ihanasta kauneushemmottelusta?

Kuva: Elämyslahjat 




Herkuttelijoille ja hyvän ruuan ystäville löytyy valinnanvaraa kahvitastingista erilaisiin ravintolaelämyksiin ja viinikursseihin. Mieluisia äitienpäivälahjoja saattaisivat olla esimerkiksi Raakasuklaatyöpaja, tee-tasting, tai lahjakortti äidille mieluisaan ravintolaan.

♥ Hyvän ruuan ja huumorin ystävälle hauska lahja voisi olla myös Paskan palvelun illallinen, joka sai minut ainakin hörähtämään. Elämys lupaa huonointa palvelua ikinä (ammattinäyttelijöiden toimesta) ja kolmen ruokalajin illallisen huumorilla. Ainakin taatusti erilainen kokemus, kunhan huumori riittää! :D

Kuva: Elämyslahjat 



Perhekuvaus olisi myös ihana lahja, me käytiinkin juuri Juliuksen yksvuotiskuvauksen yhteydessä myös perhekuvassa - kuvia ei olla vielä nähty mutta eiköhän siellä jokunen hyvä otos ole. :)

♥ Pakohuonepelit on myös tosi hauskoja, me vietiin viime syksynä kolmekymppisiään viettänyt kaveri yllärinä pakohuonepeliin, ja tykättiin kaikki tosi paljon. Täytyy päästä kyllä uudestaankin. :) Jos siis pelit ja mysteerit on yhtään mieluisia, ei taatusti pety mysteerihuoneeseen - sillä niitähän lyötyy eri aiheista vähän joka lähtöön. :)


Onko elämyslahjat teille mieluisia, tai annatteko yleensä lahjaksi elämyksiä? :) Entä joko tämän vuoden äitienpäivälahjat on hankittu?


Postauksen linkit eivät ole affiliate-linkkejä 

3. toukokuuta 2017

Arkea





Arki on kiireistä, arki on hektistä, arki on stressaavaa, arki on ihanaa, arki on onnellista.

Arki on sitä, että leipä on loppu (mutta onneksi kaapissa on sämpyläainekset), ja sitä että illalla viimeisenä siivottu keittiö on jo aamupala-aikaan taas sotkuinen, arki on sitä että lelut on levällään pitkin olohuonetta ja puuroa löytyy pöydän lisäksi monen metrin säteeltä pikkusyömäristä. Arki on sitä että postit kasaantuu pöydälle kun lehtiä ei ehdi lukemaan, arki on sitä että päivällä tanssitaan pikku taaperon kanssa päivätanssit ja sylitellään poski poskea vasten, arki on lyhyitä yöunia, arki on kasaantuvia hoidettavia asioita, arki on taaperon riemua pihalla kiikkumisesta, arki on pyykkikoneen pyöritystä. Arki on taaperolle luettuja kirjoja ja pikkuisen antamia märkiä pusuja poskelle, arki on juuri kävelemään oppineen muksahduksia ja arki on sitä ettei silmiään uskalla irrottaa pienestä kiipeilijästä - ettei vain sattuisi mitään. Arki on sitä kun kiellät sadatta kertaa aamun aikana taaperoa kiipeämästä tv-tasolle, ja sitä että hänen nukahtaessaan päiväunille sydän on niin täynnä rakkautta ettei sellaisesta aiemmin tiennyt mitään.

Arki on sitä että koko ajan on kiire mutta silti ei ehdi kaikkea, arki on omista yöunista nipistettyä aikaa. Arki on kaikkea tätä ja paljon muuta. Arki on raskasta ja arki on ihanaa. <3

1. toukokuuta 2017

Vappu ilman piknikkiä





Meidän vappuun kuului: itsetehdyt sima ja munkit (sekä perinteiset munkit, että rahkamunkit), kiikkuminen omalla pihalla, ilmapallot, lumisadetta, saunomista, studiolla yksvuotiskuvissa ja perhekuvissa käyminen, ulkoilua, vähän ompelua ja neulomista, ja herkuttelua.

Hyvin tavallista ja hyvin perinteistä siis. Ei käyty vappupiknikillä edes omalla pihalla kun siellä on vielä isot kinokset lunta, eikä tehty muutenkaan mitään ihmeempiä - mutta vietettiin tosi kivaa aikaa oman perheen kesken. Juliuksen mielestä parasta oli ilmapallot sekä kiikkuminen, ja se kun sai ekaa kertaa suupielet munkista sokeriin. :D Olin tosi tarkka sokerin kanssa vauvavuoden ajan, enkä nytkään anna pojalle varsinaisesti herkkuja kun eihän vuoden vanha niitä vielä kaipaa tai varsinkaan tarvitse, mutta on musta kiva antaa pikkuisellekin jo pieniä maistiaisia kun on jotain spesiaalia. Ja kyllähän tuo pieni haukku munkista sai silmät säihkymään pikkujäbälläkin. :D Ymmärtää hyvän päälle.

Meillä oli siis tosi mukava vappu ja pitkä viikonloppu! Mites teidän vappu meni? :)

28. huhtikuuta 2017

Osaan heittää palloa

Yhteistyössä Kiddex




Olen kirjoitellut aiemminkin ihastuksestani Milestonen kortteihin; kuvien Baby Cardsit ostin ennen Juliuksen syntymää, ja Mini Cardsit sain aiemmin Kiddexiltä testattavaksi. Nyt on muuten nuo Mini Cardsitkin tulleet käyttöön ja olen alkanut kirjoitella niihin muistiin juttuja, kun pojalta on alkanut tulla sanoja. :) Otinkin ilolla testiin Milestonen uudet Junior Cardsit kun Kiddexiltä kyseltiin kiinnostustani kortteihin. Nää Milestonet on niin ihania, että kiva oli tutustua tähän uutuuteenkin. :)

Junior korttien mukana tulee kätevä listaus korttien aiheista, josta on kätevä pikasilmäyksellä tarkistaa että mitäs kortteja pakassa onkaan - ilman että tarvitsee aina selailla kaikkia kortteja läpi. :) Tosi kiva ja käyttöä helpottava lisäys!

Lyhyesti Milestone-korttien idea siis on, että lapsesta otetaan kuva kortin kanssa, ja korttiin kirjoitetaan ylös päivämäärä. :) Näin päivämäärät ja opitut taidot säilyvät helposti muistissa. Helppoa ja nopeaa! Kaikenlisäksi kortit säilyvät söpössä rasiassaan. Nämä Junior kortit ovat jatkoa Baby- korteille, sillä nämä sisältävät ikävuosien 1-4 tärkeimmät hetket.

Meilläkin on saatu käyttää näistä Junior korteista jo useampi; Julius 12 kk osaa heittää palloa sekä ottaa kopin, hammaslääkärissäkin on jo käyty 1 -vuotistarkastuksessa, ja parturintuolissa hiukset on leikattu jo kaksi kertaa. :D Viikko sitten poika lähti myös kävelemään, ja uusia sanoja harjoitellaan koko ajan! Hienoa seurata, kun kehitystä tapahtuu koko ajan. Ei pysyisi kyllä päivämäärät tämän äidin muistissa, mutta onneksi on näitä apukeinoja joiden avulla muistan! :D

Milestonen kortteja myy useampi nettikauppa, ja aika monessa kaupungissakin näyttäisi myymälöissä olevan näitä valikoimassaan. Jälleenmyyjien tarkemman listauksen löydät täältä. :)

Onko Milestonen kortit teille tuttuja?