25. syyskuuta 2016

Hektistä


Onpas ollut hektistä viime aikoina; ollaan oltu viikko maalla jokasyksyisissä peltotöissä. Tai minä nyt en tietenkään vauvan kanssa pystynyt peltotöihin osallistumaan, mutta autoin sisätöissä, eväsrumbassa ja muussa missä pystyin. Ja sitten oon kyläillyt vauvan kanssa aika paljon, vähän liikaakin ehkä - mutta toisaalta oli niin ihana nähdä kavereita ja sukulaisia nyt kun oli siihen mahdollisuus. Käväisin kyläilemässä Kokkolassakin, ja tulinpa sillä reissulla ostaneeksi kolme kerää Kaupunkilankaakin testattavaksi. Tuota lankaa ei Oulussa vissiin myydä missään, ja se on alkanut kiinnosteleen kun se on nyt viimeaikoina tullut somessa vastaan vähän väliä. Ihan mukavalta sukkalangalta vaikutti ja hyllyssä oli niin herkullisia värejä, että olihan se pakko ostaa, vaikka en olis tarvinnutkaan yhtään kerää - päinvastoin mun tarvis saada jämäkeriä kulutettua eikä hankkia nyt uusia.





Koko viikolla en ehtinyt neulomaan yhtäkään silmukkaa, joten tänä aamuna ensi töikseni korjasin tilanteen ja loin silmukat sukkiin. Suljin silmäni purkamista odottavilta laukuilta ja pyykkäämistä odottavilta pyykkipusseilta, ja päätin ensin neuloa vähän kun vauvakin kerrankin nukkui vaikka olin itse hipsinyt vierestä olkkariin.

Mukava mutta kiireinen viikko siis takana. Ensi viikolla taas paluu arkeen, mutta tänään on pakko vähän ottaa lepoakin... :)

Psst. Vielä saa heittää kysymyksiä tuohon edellisen postauksen kommenttiboksiin! Aika laihalta näyttää kommenttisaalis kyssäripostaukseen, kellään ei vissiin oo mitään kysyttävää? ;) 

20. syyskuuta 2016

Kysy!


Haluaisitko kysyä minulta jotain? Elämästäni, käsitöistä, lempiruuistani tai mistä ikinä haluaisittekaan tietää! Nyt saa kysyä. :) En ole aiemmin tehnyt blogiini näitä perinteisiä kysymyspostauksia, mutta blogin täyttäessä pian 7 vuotta voisi nyt olla tämän klassisen kysymyspostauksen aika. :) Rakastan täyttää kyselyitä ja lapsena ystäväkirjojen kysymyksiin vastailu oli ihan mun lemppariajanvietettäni, joten toivottavasti teiltä löytyy nyt jotain kysyttävääkin että pääsen vastailemaan. :)



Kommenttiboksi on nyt vapaa kysymyksille, kaikkea saa kysyä - vastailen niihin sitten omassa postauksessaan. :) Mun blogini lukijat ovat osoittautuneet niin hyviksi tyypeiksi, että lienee turhaa muistuttaakaan tästä - mutta laitetaan nyt kuitenkin että toki mahdolliset mauttomuudet jätän julkaisematta ja vastaamatta - vaikken uskokaan että tänne sellaisia kysymyksiä eksyykään kun ootte niin fiksua porukkaa. :)

Aikaa jättää kysymyksiä on vaikkapa tämä loppuviikko sunnuntaihin asti. :) Nyt vaan kyselemään!

15. syyskuuta 2016

Pikkujäbän pipo & huivi






Ompelin Juliukselle kaksinkertaisesta joustocollegesta pipon, jonka viimeistelin nahkaisella "hand made"-merkillä. Samasta joustocollegesta syntyi myös pikkuinen huivi, jossa toisella puolella on fleece, ja takana nepparikiinnitys. Piposta tuli aika napakka, saan aika pian tehdä uuden vähän isommalla päänympäryksellä, sillä joustocollege ei joustakaan ihan yhtä paljon kuin trikoopipo josta otin mitat... Pipoon jäi myös vähän turhan paljon tyhjää päälaelle, joten seuraavasta versioista voisin tehdä vähän matalamman, vaikka onhan tuollainen hiippakin aika söpö. :) Ekaa kertaa myös kokeilin nepparin kiinnittämistä pihdeillä tuohon huiviin, ja sehän sujui niin hyvin että uskallan kohta testata bodynkin tekemistä... :)

Kangas on Metsolan joustocollegea, josta oon itselleni tehnyt aiemmin itselleni pipon, pannan sekä tunikan, jota en näköjään ole koskaan kuvannut blogiin vaikka se on mun ihan lempparini. Tää kangaskin on mun suosikkejani, vaikka pesuissa värit haaleneekin.

Aika söpö setti, vaikka kaikkihan näin minikoossa ja vielä söpöllä mallilla esiteltynä näyttää söpöiltä. :)

14. syyskuuta 2016

8/16





Elokuussa aloitettiin Juliuksen kanssa vauvauinti, juhlittiin kesän toiset ihanat häät, saatiin vieraita ja kyläiltiin itse, pidin kirppispöytää ja sen myötä siivosin ronskilla kädellä kaappeja. Elokuussa myös pitkästä aikaa ompelin vähän, neuloin sukkia veteraaneille, ja leivoin ainakin mansikkakakkua, britakakkua sekä köyhiä ritareita. Kävin myös Juliuksen kanssa tutustumassa ennakkoon Frans & Camille Bistroon joka avattiin Ouluun. Tein myös lukemattomia vaunulenkkejä, sairastin itse flunssaa ja tartutin saman räkätaudin valitettavasti myös Juliukselle.

Postasin blogiin myös kokemuksiamme asuntomessuista, ja hyppäsin kehityksen kelkkaan mukaan vähän mattimyöhäisenä ja tein vihdoin blogilleni facebook-sivut. ;)

11. syyskuuta 2016

Rahkainen minttu-suklaajäätelö






Tämä jäätelö oli mun to do- listallani valehtelematta monta kuukautta, ennenkuin sain tehtyä. Aika monta rahkapurkkiakin ostin sillä ajatuksella et voisin nyt tehdä näistä sitä jäätelöä, ja sit söin sen rahkan ennenkuin se ehti jäätelöksi asti... :D Ja tän tekemiseenhän meni siis aikaa varmaan vartti, pisin aika oli odotella neljä tuntia jäätymistä ennenkuin meni sohimaan jäätelökauhan kanssa purkille. :D Että ei se työläydestä tai ajanpuutteesta ollut kiinni, mutta joskus vaan asiat ottaa aikansa ennenkuin saa ryhdyttyä, vaikka kyseessä olis joku pieni homma. Kannatti kuitenkin lopulta ryhtyä, sillä tää jäätelö oli ihan huippuhyvää!

Ohje löytyi Valion sivuilta täältä.

Minä puolitin ohjeen, joten tein seuraavilla määrillä:

Helppo minttu-suklaajäätelö ( 4 annosta)

1 prk Valio maustettua minttu-suklaarahkaa
n. 1,7 dl kuohukermaa
0,5 dl glukoosisiirappia
1/4 dl sokeria

Koristeluun tummasuklaarouhetta

Valmistus:
- Vaahdota kerma. Lisää rahka, glukoosisiirappi ja sokeri. Sekoita.
- Kaada seos pakastuksen kestävään muovirasiaan (tilavuus n. 0,75 l), ja pakasta kannella peitettynä vähintään 4 h.
- Nosta jäätelö huoneenlämpöön n. 15 min ennen tarjoilua. Ota jäätelökauhalla palloja, ja koristele annokset tummasuklaarouheella.

Tää jäätelö oli tosi hyvää, sellaista raikasta. Rahka toi makuun mukavaa "keveyttä" (heittomerkeissä siksi että ei tätä kevyeksi voi kutsua kaikella tuolla kerma- ja sokerimäärällä, mutta maku oli kevyt jäätelöksi) ja kivaa rakennetta. Aloin jo miettiä sitä variaatioiden määrää mitä tästä ohjeesta voisi tehdäkään; kokeilla erilaisia maustettuja rahkoja, lisätä sekaan keksinmuruja tai marjoja, tai vaikka lorauttaa sekaan kinuskikastiketta raidaksi... Täytyypä jatkaa testailuja. :)

9. syyskuuta 2016

Voihan hampaat


Nyt ne tuli läpi, ensimmäiset hampaat. Ja kyllä, monikossa, koska läpi puski samaan aikaan molemmat alaetuhampaat.





Ei kai ihmekään, jos meillä on oltu vähän (no ei edes vähän, vaan aika paljonkin) kiukkuisia viimeiset viikot. Samaan syssyyn on oltu sitkeässä flunssassa ja tehty hampaita, mikä ei ole ihan paras yhtälö. Ja kun yhtälöön lisätään vielä miehen iltavuoroviikko viime viikolla ja se että vauva itki pahimmillaan iltapäivästä iltaan asti niin oli vähän rankkaa. Vauva joka oli yleensä niin aurinkoinen ja perustyytyväinen, sai äidin huolestumaan itkemällä illat toisensa perään. Hampaathan ne oli syylliset, ja kiukkuisuuden lisäksi sen huomasi sekä kuolan määrästä (mitkään kuolalaput eivät riittäneet) että ikenien ankarasta kutinasta (ikeniä hangattiin niin tutin reunoilla kuin kaikilla leluillakin tosi aggressiivisesti). Pikkuinen kiukkupylly on viihtynyt lähes pelkästään sylissä, ja päikkäritkään ei oikein oo maistuneet. Ymmärrän kyllä ihan täysin pientä kiukuttelijaa, oonhan itsekin kiukkuinen ja nukun huonosti jos hampaita särkee. :D Sydämeen ottaa kun pieni on kipeä, eikä itse voi kipua poistaa. Kaikin tavoin koitettiin oloa helpottaa ja pitää paljon sylissä, ja sit vaan toivottiin että tulis jo läpi ne hampaat niin helpottais. :D

Äidin silmänaluset on tummat ja kahvihammasta on kolottanut tavallista useammin, mut nyt näkyy taas valoa tunnelin päässä. Oon nimittäin kuullut että nää hammaskipuilut helpottaa yleensä heti kun hampaat on tulleet läpi - toivotaan niin. :)

Me pakataan nyt auto täyteen ja lähdetään maalle viikonlopuksi, mitäs teillä on viikonlopun suunnitelmissa? Aurinkoista viikonloppua!

7. syyskuuta 2016

Banaani-suklaapuustit Olgan ohjeella





Leivoin viikonloppuna taas pakkasen pullaa täyteen; tein useamman pellillisen perinteisiä korvapuusteja, sekä yhden pellillisen banaani-suklaapuusteja Olgan pullakirjan ohjeella. (Täytettä pellilliseen tuli sopiva määrä, kun puolitti kirjan ohjeen täytemäärän, eli teki täytteen yhdestä banaanista). Täytteeseen tuli siis banaani, tummaa suklaata rouhittuna, perunajauhoja, sokeria, vaniljasokeria, kanelia ja margariinia. Banaani ei valmiista pullista maistu läpi yhtään liikaa, vaan se maistuu pehmeältä ja makealta.

Pullataikinankin ohjeen otin tälläkertaa Olgan kirjasta, ja tuli kyllä oikein hyvää. Jauhojen määrää en kyllä ikinä katso ohjeista, vaan sen teen ihan käsituntumalla.

Näistä tuli kyllä tosi hyviä, teen taatusti uudelleenkin. :) Tuo pullakirja on kyllä täynnä ihania täytevaihtoehtoja pulliin, jospa jatkossa vaikka jokaisella pullanleivontakerralla kokeilisi tehdä yhden pellillisen aina myös uudella ohjeella? :) Vaikka rusinapullat ja perinteiset korvapuustit ovatkin aina maistuvia, niin on kivaa vaihtelua syödä vähän erilaistakin pullaa välillä. :)

Mikä on teidän lempparitäyte pulliin? :)

5. syyskuuta 2016

10 asiaa mitä olen - mutta mitä ette ehkä minusta tienneet


Tiesittekin, että olen nainen, vaimo, äiti, maalta kotoisin, nykyinen oululainen, alle kolmekymppinen, käsillätekijä jne. Mutta olen paljon muutakin, ja ajattelin jakaa kanssanne nyt 10 asiaa joita olen, mutta mitä ette ehkä tienneet minusta. :)

1. Olen kova siivoamaan ja kova sotkemaan. Puuhailen paljon; teen käsitöitä ja touhuan, joten lankakeriä ja kaikenlaista tarviketta on milloin missäkin. Saan paljon epäjärjestystä kotona aikaan, mutta vastapainoksi käytän paljon aikaani myös kodin järjestelemiseen - ja silti musta tuntuu että koti pysyy siistinä vaan aina hetken. Ihailen niitä ihmisiä, joille voi mennä yllätysvisiitille ja koti on tiptop; me ei valitettavasti olla niitä ihmisiä. :D Lohduttaudun sillä että meillä näkyy elämä. :D Ja tarkennan vielä että pyritään kyllä pitämään koti perussiistinä, mutta kaikki tavarat on aina omilla paikoillaan vain mun haaveissani. :D



2. Olen äidinmaidonluovuttaja. Olen luovuttanut maitoa Oysille jo yli neljä kuukautta, ja aion jatkaa niin pitkään kuin saan. Oysilla on ollut kova pula äidinmaidosta, ja tällä hetkellä luovuttajilta otetaan vastaan maitoa maksimissaan puolen vuoden ajan. Tämä luovuttaminen on mulle tosi tärkeää, kun kerran oman täysimetetyn vauvan jälkeen maitoa riittää vielä muillekin - ja tuolla läheisessä sairaalassa on pieniä vailla tätä superfoodia niin toki haluan auttaa. Luovutus on tehty täällä kaupungin alueella asuville vieläpä niin helpoksi että maito haetaan kotoa asti ja siitä myös maksetaan ihan mukava korvaus, joten mulle on selvää että luovutan niin pitkään kuin mahdollista. Rahankiilto silmissä tähän hommaan ei kuitenkaan kannata ryhtyä, sillä luovuttamisesta on aika kova vaiva kaikkine pumpun keittelyineen, enkä tietenkään voi otta myöskään allergialääkkeitä heinänuhaani tai buranaa päänsärkyyn, kuten pelkästään omaa vauvaa imettäessä voisi tehdä. Ranteetkin on kovilla, kun molempiin käsiin tuumaa pumppailusta ja käsinlypsystä tulla jännetupen tulehdus... :D

3. Olen keräilijä. Lapsena keräsin niin kiviä, jääkiekkokortteja kuin servettejä ja teepussejakin. Nykyisin en aktiivisesti kerää mitään, mutta näköjään keräilen kuitenkin; esimerkiksi lankoja ja kankaita oon keräillyt kaapit täyteen. ;)



4. Olen Assistant Designer, ammattinimikkeeltäni siis. Suunnittelen kenkiä, reppuja, tuotepakkauksia, asusteita ja vaatteita - muun muassa siis, teen paljon muutakin sillä työnkuvani on tosi laaja. Vastaan myös vaatteiden istuvuudesta, mallikappaleiden sovituksista ja kaavamuutoksista, sekä ompelujäljestä - näin niinkuin tiivistetysti. Minulla on työssäni myös paljon vastuuta mainoskuvauksista; mallien buukkaus, kuvausvaatteet, kuvausrekvisiitta, kuvauspaikat ja tilanteet sekä niiden suunnittelu ovat kokonaan tai osittain vastuullani - tai olivat ennenkuin jäin mammalomalle.

5. Olen soittanut kannelta. Mulla on jopa oma kantele.



6. Olen aina ollut varma että haluan äidiksi. Se on ollut mulle aina se suurin haaveeni. Olen lapsesta asti mieltänyt itseni aikuisena ensisijaisesti äidiksi, olen siis ehdottomasti enemmän perhekeskeinen kuin urakeskeinen. Jos en olisi äidiksi ikinä tullut, se olis ollut mulle tosi kova paikka, ja olen todella onnellinen ollessani nyt äiti pienelle pojalle.

7. Olen aina ollut enemmän tee-ihmisiä kuin kahvi-ihmisiä, mutta viime aikoina siihen on tullut muutos. Oon juonut silloin tällöin kahvia jo muutaman vuoden, mutta nykyisin juon sitä päivittäin. Vielä ei olla siinä pisteessä että keittäisin itse itselleni kahvia juuri koskaan, mutta juon sitä mieluusti aina kun tarjotaan, ja ostan myös kahvilassa usein kahvikupin teen tai kaakaon sijaan. Juon kyllä silti sekä teetä että kaakaotakin usein, mutta kahvikin uppoaa mainiosti. En tiedä onko kahvinjuonnin lisääntymisellä yhteys äitiyteen ja univelkaan. ;)



8. Olen kausi-lenkkeilijä. :D Haluaisin olla se tyyppi, joka käy kolmesti viikossa juoksemassa ympäri vuoden ja vuodesta toiseen, mutta en vaan ole. Olen se tyyppi, joka kausittain innostuu lenkkeilystä, ja sit tulee kausia kun juokseminen ei nappaa tai en löydä sille aikaa. Aikaahan jokaisella on käytettävissään sama määrä, mutta usein priorisoin muita harrastuksia juoksemisen edelle, vaikka haluaisinkin olla paremmassa kunnossa - ja vaikka juoksemisesta tulee aina hyvä fiilis kun saa lähdettyä.

9. Olen keltaisen karatevyön omistaja. Harrastin yläasteella karatea, muistaakseni puolitoista vuotta. Siinä vaiheessa kaverini lopettivat, joten multakin se jäi vaikka harmittikin lopettaa.Yritin kyllä käydä yksin vielä kaverieni lopetettua, mutta sain aina parikseni itseäni kaksi kertaa isomman miehen, jonka kanssa heittojen opettelu oli aika haastavaa. Muutenkin olin siihen aikaan aika ujo, kuten nyt teinit yleensä, joten koien epämukavaksi jatkaa harrastusta ilman kavereita. Karatepuku keltaisen vyön kera kuitenkin pölyttyy edelleen kaapissa, ja muistelen tuota harrastusta lämmöllä. Treenit olivat kovia, mutta kehitystäkin tapahtui nopeaa.

10. Olen ajanut kuorma-autokortin.

Kuvituksena kuvia yhden päivän herkkuhetkeltä, senhän jo tiesittekin, että olen aika perso makealle, ja varsinkin suklaalle. ;)


Muun muassa kaikkea tuota ylläolevaa minä olen. Millaisia te ootte? Kertokaahan joku fakta itsestänne kommenttiboksiin! :) Haastan myös muut bloggaajat kertomaan blogissaan itsestään kymmenen uutta asiaa siitä millaisia olette.


4. syyskuuta 2016

Samikset raitasukissa





Tein pojalleni samanlaiset raitasukat, jotka itselleni neuloin aiemmin kesällä. Lankana siis Novitan 7 veljestä valkoisena sekä raidallisena. Onhan nämä pienet vielä söpömmät kuin isot sukat... :D




Kiva kun on samissukat! :) Pitäisi ehkä tikutella samanlaiset vielä miehellekin jos vaan lanka riittää, niin voitaisiin koko perhe hiihdellä samanlaisissa sukissa iltojen pimetessä... :)

2. syyskuuta 2016

Vaunuina Moweot - plussat ja miinukset


Nyt on Jollyroomilta testattavaksi saadut Moweon Curro 3- yhdistelmävaunut olleet meillä aktiivikäytössä 5 kuukautta, ja olis aika kertoa kokemuksiani vaunuista. Ensinnäkin täytyy sanoa, että oon positiivisesti ihan älyttömän yllättynyt näistä vaunuista! Toistaiseksi nämä on olleet meillä kovemmalla käytöllä kuin käytettyinä ostamamme Emmaljungat. Emmaljungilla on käyty maastolenkeillä ja niissä on nukutettu vauvaa ulkona, mutta kaikilla reissuilla ja kaupungilla on Moweot olleet aina ne vaunut jotka on otettu mukaan, ja on näilläkin käyty paljon lenkilläkin. Voin siis tosi lämpimästi suositella tätä vaunumerkkiä, me ollaan kyllä tykätty. :)









Ajattelin listata käyttökokemuksiamme vaunuista ihan plus ja miinuspuolien kautta listaksi, sillä itse tykkäsin lukea tarkkoja kyättökokemuksia vaunuista niihin tutustuessani odotusaikana. Meille Moweot oli entuudestaan tuntemattomat, joten tässäpä meidän kokemuksiamme niiden hyvistä ja huonoista puolista:

Plussat
+ Kulkevat hyvin niin kaupungin mukulakivillä, kauppojen käytävillä kuin soratiellä ja maastossakin. Lumihangesta meillä ei vielä ole kokemusta, mutta kaikkialla missä on vaunuilla on kuljettu on nää olleet hyvät. Isot jousitetut ilmapyörät pyörät rullaavat tosi hyvin ja vaunuja on kiva työntää.
+ Kääntyvä etupyörä on ihan ehdoton kaupungilla kulkiessa. Meidän Emmaljungat on hyvät maastossa ja lenkillä, mutta hiki tulee otsalle jo pelkästä ajatuksesta että lähtisin niillä sisälle johonkin kauppaan tai edes bussiin. Ehdoton plussa on myös se, että kääntyvän etupyörän saa tarvittaessa myös lukittua; tämä ominaisuus tulee tarpeeseen lenkeillä ja maastossa kulkiessa.
+ Hyvät ilmastoinnit vaunukopassa, ainakin kesällä tää oli loistava ominaisuus. Lämpötila vaunuissa pysyy siedettävissä lukemissa helteilläkin, kun ilma pääsee kiertämään.
+ Työntöaisan korkeuden säätö, tää on loistava ominaisuus kun vaunuilla on useampi eripituinen työntäjä.
+ Hyvät säilytyskorit vaunujen alla. Isoon koriin mahtuu niin kirjastonkirjat, ostokset kuin sadesuojaa ja varavilttiäkin mukaan, ja vetoketjulla suljettavassa lokerossa pysyy niin lompakko kuin pikkutavaratkin turvassa ja tallessa.
+ Hyvä jalkajarru, tosi kätevä lukita paikoilleen
+ Helppo koottavuus, nämä saa koottua yhdelläkin kädellä ja tosi nopeasti. Testattu on. ;)
+ Nämä vaunut on tosi kevyet, ja silti tukevat.
+ Vaunukopan alas taitettava aurinkosuoja on tosi kätevä, vaikka lisäksi usein käytänkin myös vaunuverhoa.
+ Vaunukopan iso verkkoikkuna takana on kiva, ja se toimi myös tuuletusaukkona kesähelteillä. Tämän verkkoikkunan läpi on muuten otettu alla oleva kuva Juliuksesta köllöttelemässä vaunuissa. :)
+ Mukinpidike on plussaa, oma vesipullo tai aamukahvi on koko ajan käden ulottuvilla.
+ Kirkasta muovia oleva sadesuoja on näppärä heittää vaunujen päälle, ja myös ihan kivan näköinen.
+ Koottuna menevät pieneen tilaan, mahtuvat siis hyvin auton takakonttiin (ja sinne mahtuu silti myös viikonloppureissun muut tavarat)
+ Vaunukopan kangas on tosi hyvää ja helppohoitoista. Nää on olleet meillä melkein päivittäisessä käytössä nyt 5 kuukautta, eikä kukaan voisi sitä päällepäin vaunuista sanoa. Lika ei tunnu kankaaseen tarttuvan ja vaunut näyttävät ihan uusilta.


Miinukset
- Kolmepyöräisyys aiheuttaa pientä kiikkeryyttä. Tämä kylläkin tulee ilmi vain tosi epätasaisessa maastossa sekä bussissa, jossa vaunuista saa kaarteissa pitää kunnolla kiinni. Tää kylläkin on varmaan kaikkien kolmepyöräisteen vika/ominaisuus.
- Vaunukopan pieni koko. Meidän juuri 5 kk ikään tullut poika on 70,5 cm pitkä, ja mahtuu vaunukoppaan enää juuri ja juuri. Joudutaan kohta vaihtamaan koppa ratasosaan, vaikka poika ei vielä istukaan. Toki meidän poika on ikäisekseen tosi pitkä, että johtunee siitäkin. (Mittasin, että vaunukopan sisätilan pituus on 77 cm.)
- Vaunuopan kuomuosan äänekkyys nostaessa/laskettaessa. Sitä ei pysty laskemaan tai nostamaan niin ettei vauva havahtuisi, koska siitä kuluu aika kova klonksutus. Tää ei toki oo ongelma kunhan hoksaa kääntää kuomun sopivaan asentoon jo ennen kuin vauva nukahtaa. :)
- Työntöaisan korkeuden säädöt toimivat meillä hyvin, mutta me ollaankin miehen kanssa molemmat pitkiä. Mua paljon lyhyempi kaverini kommentoi vaunujen työntämistä kokeillessaan, ettei pystyisi työntämään näitä vaunuja ilman hartiakipuja kun työntöaisa on hänelle aivan liian korkea. Kovin lyhyille aisaa ei siis saa tarpeeksi matalalle, kuten vaikkapa Emmaljungissa saa.
- Ilmastointiaukkoja ei saa mitenkään umpeen, paitsi itse tukkimalla jotain aukkojen eteen. Talveksi haluan ainakin saada ilmastointiaukot kiinni, ettei vaunuihin tule kylmää ilmaa.

Siinäpä ne miinuspuolet. Varsin loistavat pelit siis. :)







Meiltä siis vahva suositus Moweon vaunuihin, me ollaan miehen kanssa oltu molemmat tosi positiivisesti yllättyneitä - ja on tykätty näistä vaunuista ihan hurjasti. Harmi vaan kun koppaosa käy kohta pieneksi, mutta toivotaan että istuinosakin on yhtä toimiva. :) Onneksi istuinosankin saa myös täysin makuuasentoon, joten sen voi ottaa jo vauvallekin käyttöön kun koppa käy pieneksi.


Vaunut saatu testattavaksi Jollyroomilta.